Vanha keittokirja

 

    Kerään keittokirjoja. Kokoelmassani on vanha suomalais-amerikkalainen keittokirja, joka julkaistiin vuonna 1923 Duluthissa, Minnesotassa. Kirjan sivuilla on samat reseptit suomeksi ja englanniksi. 

    Minusta on kiinnostavaa, että kirjassa ei ole suomalaisia ruokaohjeita. Ei löydy karjalanpiirakkaa, karjalanpaistia, tai lohikeittoa. Sen sijaan kirjassa on muutamia merkittäviä amerikkalaisia ruokaohjeita, esimerkiksi Virginian kanapaisti, Saratogan perunat tai jopa Parkerin kotikakut. Kirjan takaosassa on sanaluettelo, jossa on samat sanat englanniksi ja suomeksi. Myös sanojen englanninkielinen ääntäminen näkyy. 

    Minun mielestäni tämän keittokirjan tarkoitus ei ole säilyttää suomalaista kulttuuriperintöä, vaan ehkä auttaa uusia suomalaisia siirtolaisia sopeutumaan amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Minulla on muita suomalais-amerikkalaisia keittokirjoja, joiden tarkoitus on säilyttää suomalaista kulttuuriperintöä.  Ehkä kirjoitan niistä pian.    

"Myrrys"-selkokirjan arvostelu

 Toinen selkokirja, jonka luin, oli Annina Mikaman "Myrrys."  Riikka Tuohimetsä teki selkomukautuksen. Minusta "Myrrys" oli vaikeampi lukea kuin "Me Rosvolat"-selkokirja. Kirjassa ei ollut kuvia, ja sanastossa on paljon vanhoja sanoja. En kuitenkaan voinut lopettaa lukemista, koska olin niin kiinnostunut juonesta. 

    Kirja sijoittui 1800-luvulle. Tarina alkoi karhun hyökkäyksestä. Päähahmo Niilo vältti salaperäisellä taialla, mutta Akseli loukkaantui. Molemmat asuivat Kivihalmeen talossa, mutta Akseli oli Kivihalmeen poika ja Niilo oli orpo. Talon Juhani-isäntä ei pitänyt Niilosta, erityisesti Akselin onnettomuuden jälkeen. Kun noita, joka asui metsässä, tuli parantamaan Akselia, hän otti Niilon maksuksi. Onneksi Martin oli ystävällinen Niilolle. Hän opetti Niiloa yrteistä ja tietäjän taidoista.  Kun Akseli ei parantunut ja Niilo oppi hänen vanhemmistaan, ongelmat alkoivat Juhanin kanssa. Tarina saapui katkerasuloiseen loppuun. 

    Minusta Niilo ja Martin olivat hienot hahmot. Olin kiinnostunut molempien taustatarinoista. On yllättävää, että Martin oli asunut Beduiinien kanssa. Juhani-isäntä ja hänen humalainen serkkunsa olivat ehkä yksiulotteiset roistot, mutta he esiintyivät roistoina hyvin. Akselin kehitys välittyi myös hyvin. 

    Kirja kuvaili Suomea rajalla taian ja tieteen välillä. Noituus, henget, ja kuolleiden maailma kaikki ovat hyvin kuvattu, mutta niin ovat apteekit ja oikeudet. Pidin tästä selkokirjasta paljon, ja aion lukea alkuperäisen kirjan tulevaisuudessa.   

Luonto pihalla

Haukka ja poikanen pesässä

    Minä olen nähnyt paljon eläimiä pihallani, vaikka asun keskustan lähellä. Pari haukkaa on joskus pesinyt naapurien vuorivaahterassa. Niinä vuosina, sain seurata, kun ne kasvattivat niiden poikaset. Eräänä päivänä näin taivaalla haukan, jonka kynsissä oli käärme. Haukka vei käärmeen pesään ruokkimaan poikasille. On hämmästyttävää nähdä.

Pöllö kuusamassa

    Haukat eivät ole ainoat linnut, jotka olen nähnyt pihallani. Öisin olin usein kuullut pöllöjen huutoja, mutta eräänä toukokuun aamuna vihdoin näin pari pöllöä, jotka nukkuivat varjoisassa kuusamassa. Samana vuonna näin myös kolme pöllönpoikasta korkeassa puussa. Pihallani on täytynyt olla pöllönpesä.

Muu pöllö kuusamassa

    Lintujen lisäksi olen usein nähnyt liskoja, käärmeitä ja sammakoita terassillani ja puutarhassani. Eräänä vuonna käärme pääsi jopa kylpyhuoneeseeni. Sen laitoin pussiin ja vein ulos pihalle.

Lauantain reissu Nashvilleen, Indianaan.

    Lauantaina Pipsa (sillä hän on valinnut Pipsan suomenkieliseksi nimekseen) ja minä menimme autolla Nashvilleen, Indianaan. Oli lämmintä ja aurinko paistoi.  Ensin me kävimme retkeilyssä Keltapuujärven ympärillä, vaikka Pipsan mielestään ei ollut oikeaa retkeilyä vaan vain kävelyä metsässä.   Nautimme tästä kävelystä, mutta polulla ehkä oli liikaa ihmisiä.  Kuuluimme sammakoita and näimme villejä kukkia. Pipsa löysi fossiileja purosta, mutta jätimme ne sinne.  

    Kävelyn jälkeen me menimme Nashvillen keskustaan Big Woods-ravintolaan. Me tilasimme pizzaa ja oluita. Pizza maistui hyvältä ja me nautimme oluista.  Tarjoilija oli nopea, ja meidän illallisemme ei kestänyt pitkään.

    Illallisen jälkeen me kävelimme Nashvillen keskustassa ennen kuin me menimme teatteriin kuuntelemaan Judy Collinsia. Ennen Judy Collinsia, Norjalainen kansanmusiikkiryhmä, Oakland Rain, soitti lauluja. Ryhmässä on kaksossiskot. Judy Collins oli innostanut heitä.  Tykkäsin heidän ohjelmastansa. Sen jälkeen oli Judy Collinsin vuoro. Hän soitti kaikki kuuluisat laulut ja kertoi paljon tarinoita 60-luvun kansanmusiikista. Hän kuulosti ihanalta varsinkin 85-vuotiaana.  Hänen viimeinen laulunsa oli Amazing Grace.  Se oli mahtava keikka. 

    Lopulta me ajoimme takaisin Bloomingtoniin. Vein Pipsan kotiinsa, ja me sanoimme hyvästit. Minä muistan tämän päivän pitkään.

"Me Rosvolat"-selkokirjan arvostelu

    Minä pidän lukemalla oppimisesta. Helmikuussa luin minun ensimmäisen selkokirjani, joka oli Siri Kolun "Me Rosvolat"-kirja. Hanna Männikkölahti teki kirjan selkomukautuksen.  Minun mielestäni tämä oli hyvä kirja suomen kielen tasolleni. Kirjan sanasto ei ollut liian vaikeaa, ja siinä on mahtavia kuvia, jotka auttoivat minua ymmärtämään tuntemattomia sanoja kontekstista.

    Tarinassa oli nuori tyttö, Vilja, jonka rosvoperhe varasti, koska rosvolapset tarvitsivat uuden ystävän. Vilja oppi rosvoelämästä, josta hän alkoi nauttia. Hänestä tuli rosvoperheen ystävä, ja hän ratkaisi heidän ongelmansa. 

    Minusta juoni on hauska ja hassu. Minä tykkään erityisesti rosvojen kilpailuista ja rosvoperheen ostosmatkasta. Hahmojen luonteet välittyvät hyvin, mutta minun mielestäni Viljan toiveet muuttuvat ehkä liian nopeasti. Selkomukautuksessa hänen kehityksensä on ehkä kadonnut. Eräänä päivänä minä haluaisin lukea alkuperäisen kirjan.           

Millä tavalla opiskelen sanastoa

    Tammikuusta saakka minulla on ollut uusi tavoite: parantaa suomen sanavarastoani. Aiemmin olin sivuuttanut sanaston opiskelua, ja vain passiivisesti oppinut sanoja. Kun tunnilla me opimme erosta transitiiviverbien ja instransitiiviverbien välillä, varsinkin siitä miten molemmissa verbityypissä usein on sama juuri, minä päätin muuttaa oppimisstrategian. Aloin ensin käyttää Anki-ohjelmaa. Nyt kun löydän tuntemattoman sanon, teen siitä sanakortin Ankissa. Mutta en tee vain yhtä korttia. Etsin verkkosanakirjasta sanan etymologian ja teen sanakortteja muille sanoille, joilla on sama juuri. Yhden sanan sijaan opin monta sanoa samasta sanaperheestä.  Kun minä löysin vaikka sanan "hauta," tein seuraavat kortit: 

• substantiivi: hauta
• substantiivi: hautaus
• substantiivi: hautausmaa
• verbi: haudata (4)
• verbi: hautautua (1)         

    Tällä tavalla en vain kartuta sanavarastoani vaan opin, miten suomen kieli toimii. Kuvassa näkyy millä keinolla teen sanakortteja: sanakortiin sijamuotojen kirjoittaminen auttaa minua oppimaan kielioppia samaan aikaan. 

Minun työni

    Minä aina pelkään puhua minun työstäni vieraskielisillä kursseilla, koska minusta on vaikeaa selittää sitä edes englanniksi. Olen johtaja omistusoikeusvakuutusyhtiössä. En tiedä, onko Suomessa omistusoikeusvakuutusta, mutta tässä blogikirjoituksessa minä yritän kuvailla minun työtäni, koska suomen tunnilla me juuri opimme vähän vakuutuksen sanastosta. 

    Omistusoikeusvakuutus vakuuttaa sitä, että jollakulla on oikeus myydä tai kiinnittää maapalsta.  Se myös tunnistaa kaikki joilla on omistusosuus. Omistusosuudet joskus ovat näkymättömiä, esimerkiksi mineraali-oikeudet ja maanalaiset kaapelit, siksi niitä etsitään julkisista rekistereistä.  Omistusoikeusvakuutusyhtiö myös tekee ehtoja myynneille ja kiinnityksille, ja vakuuttaa, että ehdot täyttyvät.  Vakuutusyhtiö ehkä maksaa ostajille tai pankeille korvausta, jos myynnin jälkeen löytyy muita omistusoikeuksia tai jos yhtiö tekee virheitä. Vakuutusyhtiö ei kuitenkin maksa korvausta, jos ostajat tiesivät ongelmia tai virheitä ennen myyntiä.   

    Ymmärrätkö nyt miksi minusta on vaikeaa selittää minun työtäni?

Moi maailma!

    Minä olen Seppo, tai ainakin se on minun nimeni suomen kursseilla. Olen opiskellut suomea melkein kaksi vuotta muutamilla eri verkkokursseilla. Aloin opiskella suomea, koska pidän suomalaisesta kirjallisuudesta, varsinkin Sofi Oksasen, Rosa Liksomin, ja Riika Pulkkisen kirjoista, joita haluan lukea suomeksi.  Pidänkin suomalaisesta musiikista, erityisesti Kalevi Ahon ja Einojuhani Rautavaaran sinfonioista.  

    Minä olen aloittanut tätä blogia harjoitellakseni suomeksi kirjoittamista.  Teen kai paljon virheitä, joista toivottavasti opin.  Kiitos kun luit.