Lukijan päiväkirja: Pieni kummituskirja

    Minä en ole blogannut viime aikoina. Talvella minulla oli kolme suomenkielistä kurssia, ja yritin myös keskittyä enemmän kuuntelemiseen.  Siksi olen katsonut tubettajia ja TV-sarjoja enemmän kuin olen kirjoittanut blogipostauksia.  Olen kuitenkin halunnut palata blogaamaan. Ensimmäinen uusi posti käsitellee Pieni kummituskirjaa.  

    Ostin itselleni tämän kirjan heinäkuussa syntymäpäivälahjaksi. Luin sen loppuun kesän ja syksyn aikana. Pieni kummituskirjaan on kootu paljon tarinoita suomalaisista kummituksista. Siinä on myös Aino Puttosen mahtavaa kummituskuvitusta.  Kati Lampela toimittaa tarinoita, joita koottiin kaikkialta Suomesta.  Jokaisen tarinan lopussa kerrotaan, mistä ja milloin tarina kerättiin. Toivoin kuitenkin, että kirjassa olisi kerrottu, keneltä tarina on kerätty ja kuka sen keräsi.

    Kirjan tarinat on jaettu aiheisiin, mutta niiden rajat ovat löysiä. Ensimmäinen aihe on Kuka olet kummituinen? Luvussa on kummituskuvauksia. Näillä on joitakin yhteisiä piirteitä: kummitukset ovat yleensä rumia olentoja, usein pitkiä miehiä, joskus yksisilmäisiä.  Yksityiskohtaisimmässä kuvauksessa kummitukset eivät ole vain rumia olentoja ja yksisilmäisiä, mutta niiden yhdellä jalalla on saapas ja toisella jalalla lipokas. 

    Jotkut tarinat ovat vain muutaman lauseen, toiset muutaman sivun pituisia.  Sanasto on joskus murteellista tai vanhaa, mutta kaiken kaikkiaan tarinat ovat helppoja ymmärtää. Lempitarinani, joka koottiin Multialta vuonna 1936, on se, jossa talon isäntä painii kummituksen kanssa. Hän huusi rengeille, jotka tulevat juosten. Kun he saapuivat, kummitus oli hävinnyt.  He löysivät isännän nelinkontin lattialla.

    Viimeinen aihe on tarinoita, joissa yliluonnollisilla tapahtumilla on tavalliset selitykset. Mielestäni on mielenkiintoista, miten nämä tarinat ovat samanlaisia kuin muiden lukujen tarinat paitsi niiden selitykset.