"Myrrys"-selkokirjan arvostelu

 Toinen selkokirja, jonka luin, oli Annina Mikaman "Myrrys."  Riikka Tuohimetsä teki selkomukautuksen. Minusta "Myrrys" oli vaikeampi lukea kuin "Me Rosvolat"-selkokirja. Kirjassa ei ollut kuvia, ja sanastossa on paljon vanhoja sanoja. En kuitenkaan voinut lopettaa lukemista, koska olin niin kiinnostunut juonesta. 

    Kirja sijoittui 1800-luvulle. Tarina alkoi karhun hyökkäyksestä. Päähahmo Niilo vältti salaperäisellä taialla, mutta Akseli loukkaantui. Molemmat asuivat Kivihalmeen talossa, mutta Akseli oli Kivihalmeen poika ja Niilo oli orpo. Talon Juhani-isäntä ei pitänyt Niilosta, erityisesti Akselin onnettomuuden jälkeen. Kun noita, joka asui metsässä, tuli parantamaan Akselia, hän otti Niilon maksuksi. Onneksi Martin oli ystävällinen Niilolle. Hän opetti Niiloa yrteistä ja tietäjän taidoista.  Kun Akseli ei parantunut ja Niilo oppi hänen vanhemmistaan, ongelmat alkoivat Juhanin kanssa. Tarina saapui katkerasuloiseen loppuun. 

    Minusta Niilo ja Martin olivat hienot hahmot. Olin kiinnostunut molempien taustatarinoista. On yllättävää, että Martin oli asunut Beduiinien kanssa. Juhani-isäntä ja hänen humalainen serkkunsa olivat ehkä yksiulotteiset roistot, mutta he esiintyivät roistoina hyvin. Akselin kehitys välittyi myös hyvin. 

    Kirja kuvaili Suomea rajalla taian ja tieteen välillä. Noituus, henget, ja kuolleiden maailma kaikki ovat hyvin kuvattu, mutta niin ovat apteekit ja oikeudet. Pidin tästä selkokirjasta paljon, ja aion lukea alkuperäisen kirjan tulevaisuudessa.