Pääsiäinen

    Pääsiäisenä kävin kylässä vanhemmilleni, vietin koko päivän siellä. Opetin heille pelaamaan mölkkyä. Vanhempani alkoivat hitaasti, mutta muutamien heittojen jälkeen he ymmärsivät pelin. Heidän pihaan ei ole oikeasti tasainen, joten siellä oli mölkkykepillä monta outoa pomppua ja kimpoilua. Mölkkykeppi pomppi joskus yli ja ohi keiloista.  Me pelasimme kaksi kilpailua. Minä voitin molemmat, koska vanhempani eivät koskaan olleet pelanneet. Peli oli kuitenkin hauska kaikille.

    Isäni teki lasagnen päivälliseksi. Vein pullon baroloviiniä mutta korkki oli jumissa pullossa. Meidän täytyi siivilöidä viini karahviin. Viini maistui kuitenkin hyvältä. Lasagnekin maistui hienolta. Se on vaikea resepti, ja isäni oli tosi väsynyt päivällisen jälkeen. Äitinikin oli väsynyt ja päätti lykätä tiskaamista. Yhdeksältä illalla menin kotiin. Se oli hyvä pääsiäinen. 

Kuukauden blogaaminen

    Minä olen nyt blogannut kuukauden!  Minulle kirjoittaminen on tullut helpommaksi. Olen kirjoittanut suomeksi yli tuhat sanaa kymmenessä blogikirjoituksessa. Mitä tuhat sanaa ovat opettaneet minulle?  

• Minun täytyy harjoitella pronominien taivutus: tämä, se, joka, joku, jokin kaikki ovat hankalia sanoja minulle, varsinkin monikossa. 
• Teen vähemmän vokaaliharmonian ja k-p-t-vaihtelun virheitä, mutta teen niitä silti. Tietokone auttaa minua korjaamaan virheitä, ennen kuin julkaisen blogikirjoituksia.
• Ymmärrän paremmin possessiivisuffiksia, mutta haluaisin ymmärtää niitä vielä paremmin.
• Olen oppinut käyttämään suomenkielistä näppäimistöä. 
• Suomeksi kirjoittaminen on helpompaa kuin suomeksi puhuminen, mutta kirjoittaminen auttaa minua puhumaan.
• Kirjan lukeminen kestää kauemmin kuin arvostelun kirjoittaminen. 

    Tärkein juttu, jonka olen oppinut, on se, että en jää jumiin, kun kirjoitan suomeksi.  Aikuisena englanniksi kirjoittaminen tuli vaikeaksi minulle. Minulla on ahdistusta kirjoittamisesta. Yritän tehdä kaikkea kauniiksi ja syvälliseksi.  Toisaalta en voi kirjoittaa suomeksi jotain kaunista tai syvällistä. Tiedän vain muutamaa sanaa, joten harvoin joudun valitsemaan sanojen välillä. Minulle suomeksi kirjoittaminen on kirjoittamista, ei ajattelemista.

Huhtasieniä!

    Eilen perunoita ja salottisipuleita istuttaessani, löysin pihalta kaksi huhtasientä. Tämä on toinen vuosi peräkkäin, kun olen löytänyt pihalta ainakin yhden huhtasienen kolmastoista huhtikuuta. Olen asunut kotonani seitsemän vuotta. Ihmettelen, kuinka monta huhtasientä on jäänyt huomaamatta, ennen kuin löysin ensimmäisen viime vuonna. Etsin lisää joka ilta, kunnes tulee liian lämmintä.  

Lukijan päiväkirja: Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi

    Pipsa ehdotti, että yliopiston kirjastossa saattaa olla suomenkielisiä lastenkirjoja. Perjantaina minulla oli vapaapäivä, joten menin kävelen kampukseen ja kävin kirjastossa. Pipsa oli oikeassa: siellä on parikymmentä suomenkielistä lastenkirjaa, joista lopulta lainasin kaksi. 

    Olen jo lukenut yhden. Se oli Annukka ja Samuli Aikion "Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi"-kirja. Minusta oli erilaista lukea lastenkirjaa kuin selkokirjaa. Selkokirjassa ei yleensä ole vaikeaa sanastoa tai kielioppia. Tässä kirjassa löytyi useita sijamuotoja ja rakenteita, joita en usein näe. En tiedä, olinko nähnyt komitatiivia, ennen kuin luin tämän kirjan, mutta se esiintyi kaksi kertaa.  Kirjassa oli myös temporaalirakenne ja on-tehtävä-rakenne, joita en vielä ollut oppinut.  Minun on harjoiteltava nämä sijamuodot ja rakenteet, kunnes olen oppinut ne.   

    Nautin kuitenkin tästä kirjasta, vaikka minun oli vaikea lukea sitä. Kirjassa on saamelainen satu kahdesta tytöstä, joista ensimmäinen edustaa valoa ja toinen pimeyttä. Kuninkaanpoika valitsee ensimmäisen tytön morsiamekseen. Hän tulee huijatuksi ja vie toisen tytön linnaan. Ensimmäinen tyttö muuttuu koskeloksi. Kirjan loppu on kuitenkin onnellista. Suosikkiosani on Naavisemon pojan joiku, jolla hän houkuttelee koskelon rannalle.