Elokuvan arvostelu: Pahanhautoja

    Pahanhautoja on todella mahtava kauhuelokuva, joka kertoo, miten vanhemmat muokkavat lapsiaan. Päähahmo on nuori tyttö, Tinja, jonka äitinsä on tubettaja. Hänen äitinsä kuvaa perhettä ja haluaa, että kaikki elämässä on täydellistä. 

    Elokuvan alussa lintu lentää ikkunan kautta, rikkoo äidin koriste-esineitä, ja häiritsee videon kuvaamista. Tinja heittää linnun päälle peiton, ja aikoo viedä sen ulos. Sen sijaan hänen äitinsä pyytää Tinjalta lintua. Kun Tinja on antanut linnun, hänen äitinsä tappaa sen. 

    Samana iltana Tinja löytää linnun munan. Hän piilottaa munan vanhemmiltaan sänkyynsä, missä se kasvaa valtavaksi. Munasta syntyy suuri ihmisennäköinen lintu. Kun Tinja ruokii lintua, se alkaa näyttää häneltä.

    Tinja muotoilee lintulapsensa samalla tavalla, jolla hänen äitinsä on muotoillut hänet. Lintulapsi haluaa miellyttää Tinjaa, aivan kuin Tinja haluaa miellyttää äitiään. Lintulapsi tulee väkivaltaiseksi, mikä johtaa juonta kauhistuttavaan loppuun.   

    Mielestäni elokuvan näyttelijät ovat todella hienoja, erityisesti Siiri Solalinna, joka esiintyy Tinjana ja hänen lintulapsenaan. Tykkään kaikista hahmoista, ja yllätyin miellyttävästi, että Tero, Tinjan äidin rakastaja, oli niin monipuolinen hahmo. Ohjaaja Hanna Bergholm luo Tinjan perheen puhdaasta talosta ja hyvin hoidetusta pihasta oikeaa kauhun tunnelmaa. Elokuvassa myös on mustaa huumoria.  Erikoistehosteet ovat todella upeita, erityisesti lintulapsinukke. Suositan tätä elokuvaa!

Elokuvan arvostelu: Valkoinen Peura

    Olen päättänyt katsoa suomalaisia kauhuelokuvia lokakuun aikana. Aloitin Valkoisesta Peurasta, joka kuvattiin 1950-luvalla. Vau! Mielestäni se on todella mahtava ja kaunis elokuva.  

    Juoni sijoittui Lapissa. Minusta elokuva kuvasi hyvin Lapin lumisia maaseutuja ja niiden yksinäisyyttä. Viimeinen kohtaus oli niin kaunis, erityisesti kuva, jossa hiihtäjät tulivat mäen päältä. Tykkäsinkin kohtauksesta, joka sijoittui tietäjän tuvassa. Minusta tietäjän rumpu ja runo esitettiin aavemaisina.

    Vaikka elokuvassa oli yliluonnollisia puolia, mielestäni juoni oli traaginen pikemminkin kuin kauhea. Päähahmo oli nainen, joka pelkäsi yksinäisyyttä ja siksi päätti pahasti käyttää taikaa. Hän uhrasi kotiporon, jonka hänen miehensä oli antanut hänelle lahjaksi. Hänestä tuli valkoinen peura, jonka kaikki poronhoitajat halusivat ottaa kiinni. Lopuksi hänen miehensä tappoi hänet. Tämä teko peilasi kotiporon uhria. 

Salolampi, kolmas osa

    Salolamella oli paljon ulkoaktiviteetteja. Me sauvakävelimme rantaa pitkin ja pelasimme mölkkyä ja kyykkää. En pelannut kumpaakaan peliä hyvin, mutta molemmat pelit ovat hauskoja. Yhdessä mölkkykilpailussa Nuutti voitti vain viidellä heitollä. Hän kaatoi kaksi keilaa ensimmäisellä heitollaan ja sitten hän kaatoi kahdentoistakeilan neljä kertaa neljällä heitolla. En ole koskaan katsonut niin mahtavaa mölkyn pelaamista.

    Salolamella oli myös taideaktiviteeteja. Sai soittaa kanteletta tai leipoa korvapuusteja. Sai myös kutoa tai tehdä pirtanauhoja.  Minä tein tuohesta helmiä, joita Pipsalle annoin. Hän halua tehdä kaulakorun niistä. 

    Illalla me saunoimme järven rannalla. Yötaivas oli kirkas. Taivaalla ja järven vedellä monet tähdet näkyivät. Näin Linnunrataa, jota en voi nähdä kotona. Eräät ihmiset sanoivat, että he näkivät revontulia, mutta minä en nähnyt niitä tällä kertaa.