Pipsa ehdotti, että yliopiston kirjastossa saattaa olla suomenkielisiä lastenkirjoja. Perjantaina minulla oli vapaapäivä, joten menin kävelen kampukseen ja kävin kirjastossa. Pipsa oli oikeassa: siellä on parikymmentä suomenkielistä lastenkirjaa, joista lopulta lainasin kaksi.
Olen jo lukenut yhden. Se oli Annukka ja Samuli Aikion "Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi"-kirja. Minusta oli erilaista lukea lastenkirjaa kuin selkokirjaa. Selkokirjassa ei yleensä ole vaikeaa sanastoa tai kielioppia. Tässä kirjassa löytyi useita sijamuotoja ja rakenteita, joita en usein näe. En tiedä, olinko nähnyt komitatiivia, ennen kuin luin tämän kirjan, mutta se esiintyi kaksi kertaa. Kirjassa oli myös temporaalirakenne ja on-tehtävä-rakenne, joita en vielä ollut oppinut. Minun on harjoiteltava nämä sijamuodot ja rakenteet, kunnes olen oppinut ne.
Nautin kuitenkin tästä kirjasta, vaikka minun oli vaikea lukea sitä. Kirjassa on saamelainen satu kahdesta tytöstä, joista ensimmäinen edustaa valoa ja toinen pimeyttä. Kuninkaanpoika valitsee ensimmäisen tytön morsiamekseen. Hän tulee huijatuksi ja vie toisen tytön linnaan. Ensimmäinen tyttö muuttuu koskeloksi. Kirjan loppu on kuitenkin onnellista. Suosikkiosani on Naavisemon pojan joiku, jolla hän houkuttelee koskelon rannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti