Olen päättänyt katsoa suomalaisia kauhuelokuvia lokakuun aikana. Aloitin Valkoisesta Peurasta, joka kuvattiin 1950-luvalla. Vau! Mielestäni se on todella mahtava ja kaunis elokuva.
Juoni sijoittui Lapissa. Minusta elokuva kuvasi hyvin Lapin lumisia maaseutuja ja niiden yksinäisyyttä. Viimeinen kohtaus oli niin kaunis, erityisesti kuva, jossa hiihtäjät tulivat mäen päältä. Tykkäsinkin kohtauksesta, joka sijoittui tietäjän tuvassa. Minusta tietäjän rumpu ja runo esitettiin aavemaisina.
Vaikka elokuvassa oli yliluonnollisia puolia, mielestäni juoni oli traaginen pikemminkin kuin kauhea. Päähahmo oli nainen, joka pelkäsi yksinäisyyttä ja siksi päätti pahasti käyttää taikaa. Hän uhrasi kotiporon, jonka hänen miehensä oli antanut hänelle lahjaksi. Hänestä tuli valkoinen peura, jonka kaikki poronhoitajat halusivat ottaa kiinni. Lopuksi hänen miehensä tappoi hänet. Tämä teko peilasi kotiporon uhria.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti